Mutta nyt alan nauttimaan perjantaista, ensimmäinen viileä lonkero avattuna jos uskaltaisi ottaa vielä toisen *huomenna kuitenkin työpäivä - lupasin heikolla hetkellä vaikka tänään olin jo pikkasen överissä*

tuolla "foorumissa" käydään keskustelua mitä voi saunassa tehdä ja mitä ei - muistelen mitä noin viikko sitten tehtiin siellä, joo tiedän kyllä että luet tätä ... mutta se oli jotenkin niin ihanaa, vai voitko väittää toisin?

hmmm tuo yksi voisi ilmoittaa itsestään ettei tarvitsisi huolestua, toki se on tarpeetonta.. mutta jotenkin olen alkanut jo näinkin lyhyessä ajassa välittämään siitä :D

No niin muutama vuosikymmen siinä vierähti ennenkuin pääsin virallisille treffeille.
Eiliset treffit meni hyvin, paikka oli sangen erikoinen.... Tämä treffikumppanini oli siellä illan isäntänä joten tutustuminen jäi pikkasen pintapuoliseksi joskin tutustuin muutamaan muuhun mielenkiintoiseen ihmiseen. Treffit eivät kestäneet kuin 4 tuntia jonka jälkeen katsoin parhaimmaksi poistua ja antaa muille mahdollisuuden keskustella hänen kanssaan...kumminkin olihan hän ykkösenä siellä

Tämä viikko on muutenkin ollut mielenkiintoinen, en ole edes ajatellut baariin menoa. Toisaalta mitäpä siellä yksin tekisi, kun tietää että eräs ei ainakaan ehdi sinne koska viikonloppu töitä. Kuulemma tuleva viikko tuo helpotusta töiden osalta *itselläni ensi viikolla vain kuusi työpäivää ja seuraava pidempi loma on loppiaisena -neljä tai kuusi työpäivää...en oota enPÄ*

Eilinen oli töiden osalta nappi suoritus, esimies saapui töihin vasta puolilta päivin. Onnekseen sillä siihen mennessä olimme saaneet tehtyä melkein kaikki työt:). Torstai oli todella rankka, söpö ykkönen ja kakkonen vaativat huomiota osaltaan - toki ehdin syömään, tälläkertaan kabinetissa pizzaa ja aivan yksin:).

Yritys muisti australialaisella punkulla, kuulemma kaikesta stressistä huolimatta tehty tulos oli täysi kymppi  ja siksi palkitsivat noin.

Miksi palasin? Miksi kirjoitan? Tämän kuukauden aikana olen tavannut monia uusia ystäviä, osa heistä on tullut elämääni vain hetkeksi osalla ehkä pidempi, tärkeämpi rooli tulevaisuudessa. Voin sanoa että olivat he kumpia tahansa niin silti ovat omanlaisinaan tärkeitä. Osa tulee olemaan vain virtuaaliystäviä toiset taas sellaisia joiden kanssa puhumme puhelimessa tai käymme kahvilla - vietämme laatuaikaa. Maanatain tapahtumat opettivat ettei kannata pelätä, joskus se askel on otettava - oltava rehellinen sekä itselleen että toisille. Tuota on vain niin vaikeata ymmärtää saati saada toteutettua, ennemmin turvautuu kauniisiin ajatuksiin. Ajatus on tärkeintä? ei ei se vaan mene niin, jollet ole mukana koko sydämellä voi tuo kaunis ajatuskin olla vain häivähdys siitä mitä se todellisuudessa olisi kun sen tekee tunteella ja sydämellä. Tuo oli ehkä aasinsilta? Olen päättänyt että otan rauhallisesti nyt, katselen ja ihmettelen mitä ympärilläni tapahtuu. Olen lopettanut tuijottamisen... ei enään omaa napaa:).

Öööh olihan sekava tuokin teksti, mutta yhteenvetona - kiitos ystävät ja kaverit että olette olemassa, monet karikot olen välttänyt kun joku on tukenut kun sitä olen tarvinnut.

Ööh tarvitsee varmaan ottaa yksi toinenkin henkilö mukaan tähän työkuvioihin eli poju2 - joka ulkomuotoon ja lisääntyneeseen liikehdintään osastollani olen kiinnittänyt huomiota. Lyhyesti voi sanoa että tuo on sellainen jokaisen anopin unelmavävy:) *huokaus - se nyt tuosta aiheesta*

Aamukahvista alkoikin kunnon orjatahti tuolla, kaikki oli sekaisin - milloin liikaa - joskus liian vähän. Toisaalta pääsinhän sitten kruisailemaan firman ihkulla autolla tuonne kaupungille ja metsästelemään noita tavaroita mistä vaan sain *unelmahomma homolle - shoppailua firman korteilla:)*  Vieläkin hymyilyttää - alkoihan tämä jo tuolta aamupalalta *vai oliko se eilisillan juttujen saldoa* ja kokoajan hymyilyttää enemmän.:D

Vastoin mun suunnitelmia laitan tämän sekä uuteen että vanhaan blogiin - vanhaa päivitän, hitaamalla tempolla *uuteen laitan kaikki ronskit jutut;)*

"Tässä mä oon katson laskevaan aurinkoon
On pikkuhiljaa tästä mentävä mun
Toiset jo menneet on
Sitten pakasta mä viimeisen käännän kortin
Viimeinen lähtijä sulkee portin, joka hiljaa
,niin hiljaa painuu kii"

Hmmm tuo laulu vaan soi ja soi päässäni yhä uudestaan ja uudestaan ... mutta siinähän toi totuus on

Päivä meni muuten notkuessa ylläri ylläri tuolla messengerin ja chatin puolella, muutama mielenkiintoinen henkilö tuli lisättyä yhteyshenkilöihin. Mielenkiintoisia keskusteluja käytiin ja aloin miettimään mitä etsin *mielestäni en etsi mitään* tarjokkaita näemmä löytyy joka lähtöön. Uuden ottaminen ei ole tässä vaiheessa mikään ratkaisu, korvike korkeintaan.

Maanantaina kävin lenkillä yhden ystävättäreni kanssa, oli pakoittava tarve tavata ja selittää sille pikkasen asioita elämästäni. Oloani ei helpota yhtään se että minuun on ihastunut heteronainen jolle ainoa mitä voin tarjota on tuo olkapää joka ollut kovassa käytössä. Menihän siinä melkein kymmenen minuuttia ennenkuin pääsin asiaan, sen jälkeen tekstiä tulikin koko matkan ajan. Kun erkaannuttiin kysäisin että oliko tämä kaikki isokin järkytys - väitti ettei ollut, mutta tiedänhän itse tunteen kun huomaa tulleensa torjutuksi. Tuosta kriisistä päästään varmaankin yli onhan ystävyytemme kestänyt yli 15v tai eihän sitä koskaan tiedä, rikoinhan pilvilinnan nyt oikein kunnolla ja lopullisesti.

Siis tiedän että eräällä on liiankin voimakkaita tunteita mua kohtaan, ja odotti että pääsee näkemään mua. Jossain vaiheessa viikkoa alkoi tuntumaan siltä että, voin jeesata sitä kuin ketä tahansa kaveriani. Ystävieni eteen olen valmis tekemään loppupeleissä paljonkin. Viikon kaartessa viikonloppua kohden olivat puhelut ja tekstarit muuttuneet rohkeammiksi ja avoimemmiksi, olin vihjannut ja jopa suoraan sanonnut että etenee aivan liian nopeasti. Tilanteessa jossa olen en kaipaa mitään uutta suhdetta *ainakaan näin nopeasti* vaan enemmän kaipaan kaveria joka tukee - ja jos jotain ajankanssa tapahtuu niin se ei ole pahaksi. Takaisin aiheeseen:) tuli siis torstai ja sen mukana myös tämä ystävä stadiin, buukkaamani hotellihuone oli ihan jees. Ainut että jouduin itse kirjautumaan sisälle samalla, että hän sai huoneen huokeammalla. Lähdin heittämään tavaroita huoneeseen *eihän suoraan respasta voi tehdä uukkaria takaisin kadulle*. Huoneessa oli pakko katsoa telkkaria että hän sai tavaransa aloilleen, koitin kiirehtiä - kumminkin duunipäivä takana ja väsymys alkoi painaa. Tämä rontti sitten yritti aloittaa pussailun ja edetä kohti housujeni etumusta siinä samalla, siveellisenä ihmisenä vihelsin pelin poikki. Laitoin kengät jalkaan ja sanoin että ainakin minä lähden kahville - hänestä en ole varma. Kahviteltiin läheisessä ostoskeskuksessa, huomasi että olen vaisu *tyyliini sopivasti kuittasin väsymykseksi tuon* Irtauduin tilanteesta sen jälkeen aika nopeasti, jätin hänet yksin ihmettelemään isoa kaupunkia. Metrossa pakolliset selitystekstarit, kotiin saavuin todella sekavissa fiiliksissä.

Onnekseni on ystäviä jotka tarjoavat mahdollisuuksia ottaa asioihin etäisyyttä, kuten myös silloin. Normaalissa tilanteessa olisin ajatellut hetken jos toisenkin, nyt oli päälimmäinen ajatus että pitää päästä pois.. pää halkeaa. Perjantain elokuvaseurakin oli sopivasti pikku kuumeessa, ja ei siten nostanut suurempaa mekkalaa ettemme lähtenee sinne. Perjantaina viestittelin tuolle yhdelle ja kerroin että olen lähdössä maalle, kuhan saamme asennettua ensin sen uuteen kannettavaan kaikki tarpeelliset jutut mitä halusi. Siitähän nousi helvetin esikartano: kuinka hän ei ollut tarkoittanut mitään ja miten olin saanut väärän kuvan kaikesta, miksi hän oli tullut stadiin vain siksi että voisi tutustua paremmin minuun ja olla ystävä, kaveri ja kaikkea diibadaabaa. Koitin perjantaina soittaa, muttei vastattu - alkoi tulemaan tekstareita aiheesta. En halua nyt puhua, en ymmärrä miksen kelpaa elokuvaseuraksi ja tuollaista yleistä shittiä. Päätin lähteä ajelemaan pikkasen aikaisemmin kuin tarkoitus olikaan ja parempi niin olin perillä jo hyvissä ajoin :). Toki stadikin olisi kiinnostanut aivan kybällä, savuisia baareja, vakinaamoja, kauhea känni ja lopulta kotiin nukkumaan - joko yksin tai jonkun toisen kanssa. Tänä viikonloppuna kuitenkin oli myös tuo entinen täällä kuvioissa, kai olisin tuurillani myös häneen törmännyt jossain vaiheessa *kiitos myös sen takia etten ollut paikalla* tiedä olisinko ollut valmis näkemään hänet taas jonkun hoidon kanssa.

Viikon yhteenvetona voin sanoa että oli aivan jees, huomasin kahdessa ihmisessä uusia puolia - toisessa todella ihania ja toisessa hmmm pikkasen vähemmän. Saunottua tuli oikein rutkasti, oikeassa saunassa ja sitten hikihuoneessa jota ei oikeeksi saunaksi voi sanoa. Hartijat ei ole enään jumissa, hieronta auttoi - tosin jotain outoja möykkyjä tuolta selästä löytyi.

Viikonlopun huippuhetkiä oli myös tuo pe-la vastainen yö:)) oli kaunista katsella kun toinen nukkuu ja myös se että toinen touhuaa kaikkea ihmeellistä. Mukavaa oli vaihtaa ajatuksia ja helliä suudelmia ja ja ... mut toi tosta *ettet suutu kun kummiskin luet tämän*

Kämppäni avaimet jatkavat seikkailuja yhden taskussa, nauttii varmaan kun saa kuljettaa niitä *kun katsoo miten vaikeasti siitä on luopua - opinhan yhden asian.. nuo avaimet pysyy omassa taskussa, eipähän tule yllätyksiä* Ihmettelin kanssa että soitti sunnuntaina, soitti? Olin pyytänyt muutamia ohjeita - sähköpostilla. Olihan se tietysti hänelle mukavaa kun sai pälättää diibadaabaansa, soitti vain todella huonoon hetkeen - tosin hommat jatkuivat siitä luontevasti puhelun jälkeen.

Tänään taas töissä pääsee ihmettelemään kuinka jotkut on taaaas mokaileet pikkujouluissa sekä näen sen aivan upean poitsun *poitsu? no jaa.. taitaa olla n max 5v nuorempi - ei mikään tuuliviiriteini:)* Viikonlopun aikana alkanut kaipaamaan myös tuotakin vaikka näen töissä joka päivä, useasti ja hmmm puhuttavaa aina riittää. Vasta perjantaina huomasin katsoa ettei ole edes rengastettu tuo versio, ja muutenkin vaikutti liian hyvältä ollakseen totta. Totta kuitenkin on ja myös se että on gay :).

jokohan tuota tekstiä tuli suollettua tarpeeksi

ps: viikonlopusta, *huokaus* olo on ihana, olen ihastunut:)

Eppu Normaali - Kultaista sadetta

Tuo kappale aukesi eilisellä kotimatkalla, kun kuuntelin päivällä ostamaani "Linnunradan laidalla" - soundtrack-ct:ä. Tunnelma ja matka-aika oli aivan sopiva, monta tuntia - tietä, tietä, tietä liikenne rauhallinen *toisin kuin minä*. Jokainen voi miettiä kohdallaan miten nuo sanat osuvat, olenhan itse kuullut tämän moneenkertaan kiinnittämättä liikaa huomiota sanoihin tai ajatuksiin jotka tursahtelevat tuolta jostain.